Hae tästä blogista

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

666. artikkeli: Disneyn kolkompi puoli



Ankkalinnakkeen 666. artikkelin kunniaksi muistelemme muutamia Disney-maailman epäsovinnaisempia puolia, joita perheystävällisenä tunnettu yhtiö on jopa halunnut unohtaa tai kiistää niiden olemassaolon tyystin. 

Helvetti: Vuonna 1949 italialaiset Guido Martina ja Angelo Bioletto tekivät parodiaversion kotimaassaan arvossa pidetystä Dante Alighierin Jumalaisesta näytelmästä. Alkuperäisteoksessa Dante vierailee niin Helvetissä, Kiirastulessa kuin Paratiisissakin, mutta L’inferno di Topolinoon eli Mikin Infernoon sisällytettiin vain näistä ehdottomasti vaikuttavin eli ensiksi mainittu. Tarinaa ei ole maailmalla monessa yhteydessä nähty. Se on alkanut saada julkaisuja vasta 2000-luvun aikana. Suomessa se nähtiin kaksi vuotta sitten Ankalliskirjallisuuden klassikot -kirjasarjan kolmannessa osassa. Sarja on jo kulttuurihistoriallisestikin arvokas elämys, joka on selvästi oman aikansa lapsi. Tokkopa tällaiselle tarinalle olisi näytetty vihreää valoa paljonkaan myöhemmin! 

Roisia Rosaa: Laajalti pidetyn Ankka-piirtäjän Don Rosan sarjakuvissa on muutamaan otteeseen vilahtanut viittauksia, jotka eivät Disneyn puhtoiseen lintukotoon kuuluisi. Kolikko karussa -sarjan viimeisellä sivulla tapahtuvia Akun ja Iineksen puheita ja eleitä on tulkittu siten, että nämä olisivat tehneet jotain Disneyn koko kuvaan täysin kuulumatonta. Roopen nuoruudenseikkailuihin kuuluvassa White Agony Creekin vangissa saman toiminnan katsotaan toistuvan, mitä Rosan monin paikoin viljelemät viittauksetkin osoittavat. 

Kiroilu: 1990-luvulla suuri amerikkalainen kauppaketju Wal-Mart veti Cartoon Classics: Fun on the Job! -VHS:n pois myynnistä, kun Akun väitettiin vuonna 1937 tehdyssä Clock Cleaners -lyhytpiirretyssä käyttäneen epäasiallista kieltä. Repliikit ”Oh yeah, says who?” ja ”snake in the grass” olivat ihmisten mielissä kääntyneet sellaisiin muotoihin, jotka eivät lasten korville sovi. Disney päätyi muuttamaan repliikit pätkän seuraaviin julkaisuihin.

Natsikortti: Oscar-palkittu lyhytpiirretty Der Fuehrer’s Face on ehdottomasti kuuluisimpia esimerkkejä Disneyn harjoittamasta peittelystä. Vuonna 1943 julkaistu animaatio sai seuraavan julkaisunsa vasta 61 vuotta myöhemmin. Nykyään Internet-aikana pätkä on helpommin löydettävissä. Kuuluisa elokuva lukeutuu Disneyn toisen maailmansodan aikaiseen sotapropagandatuotantoon. Kyseisessä pätkässä Aku näkee painajaista, jossa hän asuu natsi-Saksassa. Ammustehtaassa työskentelyn aikana tapahtuu legendaarinen kohtaus, jossa liukuhihnalta alkaa ammusten sijaan työntyä Adolf Hitlerin muotokuvia, joita jokaista on tietysti asianmukaisesti tervehdittävä.

Toinen natsikortti: Hitlerin väitetään nivoutuvan myös itsensä Walt Disneyn elämänvaiheisiin, vaikka diktaattorin kerrotaan vihanneen Mikki Hiirtä. Hän ei voinut ymmärtää ihmisten ihastusta saastaista rottaa kohtaan. Hitlerin liittolainen, Italian diktaattori Benito Mussolini taas tunnetaan päinvastoin suurena Mikin ystävänä. Kun sodan aikana muu amerikkalainen kulttuuri laitettiin pannaan, Topolino-lehti sai edelleen jatkaa ilmestymistään. Lopulta Topolinonkin piti kuitenkin väistyä sodan tieltä. Vuoden 1935 Euroopan-matkansa aikana Disney tapasi Mussolinin Roomassa. Jotkut väittävät hänen tavanneen myös Hitlerin Saksassa, mutta siitä ei ole todisteita. 

Kolmas natsikortti: Löytyypä jopa mestari Carl Barksin tuotannosta sensuurin hampaisiin joutuneita piirteitä. Näistä teemaan sopivin lienee ainoastaan vuoden 1950 Aprillia!-sarjan ruutu, jossa kaatopaikan jätteiden joukossa on Hitlerin Taisteluni-kirja. Monissa maissa kirjan nimi on kuitenkin joko poistettu tai muutettu. Sensuurista kärsi myös esimerkiksi Marco Polon aarre vuodelta 1966, tosin ei ensijulkaisunsa yhteydessä vaan vasta myöhemmin. Sarjassa nähtiin liikaa viitteitä kielteisesti koettuun Vietnamin sotaan, joiden ei lisäksi katsottu sopivan lastensarjakuvaan. 

Elokuvissa: Disney-piirretyistä löytyviä sopimattomia yksityiskohtia on Internet pullollaan. Jotkut niistä tuntuvat hakemalla haetuilta ja jopa keinotekoisilta, mutta joidenkin kanssa Disney on joutunut tosissaan puolustuskannalle. Suuren kohun aiheutti aikoinaan vuoden 1994 Leijonakuninkaassa nähty pölypilvi, jossa Disneyn selityksen mukaan vilahti kirjainyhdistelmä SFX hatunnostona erikoistehostetiimille. F-kirjain on kuitenkin monessa yhteydessä tulkittu E-kirjaimeksi, mikä asettaa kohtauksen tarkoitukset kyseenalaiseksi. Yhdessä tapauksessa Disney on joutunut myöntämään keljun virheen tapahtuneen. Pelastuspartio Bernard ja Biancassa vuodelta 1977 päähenkilöiden lentäessä kaupungin läpi eräässä ikkunassa näkyy valokuva yläosattomasta naisesta. Disney ilmoitti 22 vuotta myöhemmin muuttavansa asian uudelleenjulkaisuihin. 

Dubbaus: Osataan sitä Suomessakin, sillä vuonna 1999 ilmestyneessä Mikki Hiiri – olipa kerran joulu -elokuvan suomeksi dubatussa versiossa voi kuulla Akun huutavan sopimattomia tämän laskettua lumikinokseen ankanpoikien tälle lahjoittamalla veneellä. Akun ääninäyttelijänä toimi Jukka Rasila.

Iso, paha Walt Disney: Walt Disneyhyn on liitetty myyttejä aina Illuminati-jäsenyydestä tämän ruumiin jäädyttämiseen ja sijoittamiseen Disneylandin The Pirates of the Caribbean -laitteen alle. Näyttelijä Meryl Streep tiesi viime vuonna kertoa Disneyn olleen antisemiittistä eli juutalaisvastaista teollisuudenalaa luonut ja tukenut antisemiitti ja naisia vihannut sovinisti. Streepille ei ollut kuitenkaan vaikeaa tähdittää Disneyn nimen alla tuotettua ja julkaistua elokuvaa Into the Woods, josta hän sai parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden.

1 kommentti:

Anna kirjoitti...

Hyvä, mielenkiintoinen teksti. Kiitos!